Kayaking on Puulavesi lake district, Finland

Olimme kaverin kanssa melomassa kajakeilla Puulavedellä kolme päivää. Sää oli koko ajan loistava, joka päivä hellepäivä, sekä pientä tuulta viilentämässä kajakissa istujaa (viimeisenä päivänä tuuli oli jo kovempaa, joka mukavasti viilensi yli +30C päivämelontaa).  Lämmin ilma ja vesi houkuttelivat useisiin uimataukoihin.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta ko. järvialueella. Kirkas vesi, erämaan tuntu, rapakivi(?)-kalliot, sekä lukuisat saaret näyttivät upeilta merimelojalle. Karttaa piti lukea lähes koko ajan, ettei eksynyt toivotulta reitiltä, sillä samannäköiset saaret tekivät reittimelonnan tosi haasteelliseksi. Alueesta on olemassa säänkestävä kartta (1:50000), jonka sain tilaamalla Kangasniemen kunnalta.

Yövyimme telttaillen melojien rantautumispaikoilla (Soisalonselkä, sekä Uitonniemi). Rantautumispaikat oli merkattu karttaan, sekä myös itse luonnossa. Koko vesistö oli melko hiljainen ihmisistä, reissun aikana törmäsimme vain pariin melojaan. Veneiden määräkään ei tuntunut kovin isolta.

Linnusto näytti erilaiselta rannikon lintuihin verrattuna.  Kyhmyjoutsenet vaihtuivat laulujoutseniin, mutta ylivoimaisesti näyttävin ryhmä olivat kuikka-perheet. Niiden eri ääntelyt aamulla, päivällä ja varsinkin illalla

oli jokapäiväistä soittoa.  Ehkä näyttävintä oli kuikan lentoonlähtö, sekä lento matalalla, noin metrin korkeudella vedenpinnasta, huimaa menoa.

Vaikka vesi oli yleisesti ruskeahkoa, humus-pitoista, oli se kuitenkin hyvin kirkasta, joka helpotti kivien huomioimista melotessa.

1. päivä (Ti 27.7.2010), Väinölänsaari ympäri, n. 30km

Lämmin päivä, n +28C, eikä juuri pilviä. Lähtö oli Väinälönsaaren Pohjoisrannasta (Lutakontie 103), josta lähdimme kiertämään Väinölänsaarta vastapäivään. Lievä vastatuuli alussa ei hidastanut juuri menoa. 1. tauko oli Väinölänsaaren sillalla, Eteläselällä. Tauon jälkeen lieväkin myötätuuli tuntui mukavalta Vanhonsalmessa.

Vanhonsalmi

Sammakkoselkä

Päästessämme saaren länsipuolelle, tutustuimme Alttarisaareen, sen kuuluisaan kiveen. Sitten alkoi jo päivän melonta tuntua jäsenissä ja päätimme jäädä lähimmälle rantautumispaikalle, joka oli Soisalonselkä. Todella upea pieni kalliosaari. Teltanpystytyksen jälkeen oli vuorossa uintia, iltaruokailua, sekä lisää uintia.  Kuikka vaihtoi päivän äänensä ns. kuuluisampaan kuikanlauluun. Auringonlasku oli näyttävä, kuten myös öinen kuutamo. Hieman liian kuuma nukkua teltassa, eikä joustinpatjan vaihtuminen sentinpaksuiseen ilmapatjaan tuntunut riittävän.  Kuiva sää on ilmeisesti vähentänyt hyttysten määrää, eivät ainakaan inisseet teltan ympärillä koko yötä.

Soisalonselkä etelään

Soisalonselkä pohjoiseen

2. päivä (Ke 28.7.2010), Soisalonselkä - Uitonniemi, n. 33km

Vieläkin lämpimämpi päivä, n. +30C, eikä juuri pilviä, kevyttä tuulta. Aamu kului uiden, sekä aamiaista valmistellen ja nauttien. 

Soisalonselkä aamulla

Soisalonselkä aamulla

Soisalonselkä aamulla

Kamat kasaan ja kajakkiin, suuntana Papusaari. Iso joukko turisteja ei kannustanut meitä rantautumaan. Suunta kohti Laajalahden rantautumispaikkaa, jonka hiekkaranta houkutteli päivän toiset uinnit. Siitä suunta yli Säkkisalonsalmen kohti Iso Paatsalon saarta, jossa ihmettelimme lyhyen aikaa Korppivuorta, ennen saapumista Pieni Paatsalo rantautumispaikalle. Siellä oli iso ja hieno hiekkaranta, houkutellen uintiin ja vedessä lekotteluun. Aamulla valmistellut termospullokahvit, sekä voileivät maistuivat, sekä päivän pakolliset energiapatukat. Onneksi tuli otettua paljon vettä mukaan tälle retkelle. Täältä matka jatkui pikku saaria kierrellen Uitonniemen rantautumispaikalle.  Illan ohjelma oli taas sama; uintia, ruoanlaittoa, syömistä, kuikka-perheen touhuamisen seuraamista, auringonlaskua jne.

Auringonlasku Uitonniemessä

3. päivä (To 29.7.2010), Uitonniemi - Väinölänsaari, n. 30km

Lämpimin päivä, n. +33C. Tuuli yltyi aamuruokailun aikana selvästi. Lisäksi huomasimme, että aurinko ei paistanut kirkaasti vaan ilmassa oli kuin savusumua (hajutonta?). Illalla kotona tekstitv kertoi ko. savujen olleen Venäjältä tulleita metsäpalosavuja. Matka alkoi Puulansalmen kautta kohti Pientä Paatsaloa. Vaikka melontasuunta vaihtui alun koillisesta kaakkoon/etelään, kohtasimme koko ajan vastatuulta. Kahden päivän melonnan jälkeen sitä alkoi jo kaipaamaan myötätuulta.  Lähetyessämme Pientä Paatsaloa, tuuli yltyi ja nosti aallonkorkeutta selvästi, tuullen suoraan Karttuunselältä. Aikomus oli kiertää Puukonsaari eteläkautta, mutta sää näytti liian haastavalta. Nopea muutos reittiin ja kiersimme Puulansaaren pohjoispuolelta, Simpiänselän puolelta, jossa tuuli ei ollut läheskään niin kova. Vaikka Säkkisalonniemessä oli vastatuuli, oli se kuitenkin hyvin paljon pienempi kuin Puulansaaren toisella puolella (ja se tuntuin ihmeelliseltä).  Päästessämme Väinölänsaaren pohjoisrantaan, melontakaverini löysi elävän sammakon kajakistaan, istuimen alta. Elämä sillä jatkui, nyt vaan eri saaressa. Reissun viimeiset uinnit heti kajakkien tyhjennysten jälkeen päätti tämän retken.  Kajakit auton katolle ja nokka kohti kotoa.

Salamatkustaja kajakissa

Puulavesi oli hieno kokemus ensikertalaiselle.

Spent some days with a friend of mine on Puulavesi lake district near city of St Michel (Mikkeli in Finnish). Weather was excellent, between +26  to +33 Celcius with lots of sunshine and relatively low wind. We paddled about 30km every day and stayed overnight on predefined camping islands. Due to very warm weather, each day on the kayak were interrupted by short swimming breaks.